Uskonto on politiikkaa!

Vuoden 2010 joulu todisti taas kerran, kuinka poliittinen asia uskonto on. Poliittinen väittely uskonnon asemasta koulujen joulujuhlissa alkoi tällä kertaa eduskunnasta Päivi Räsäsen aloitteesta.

Keskustelua uskonnon asemasta koulujen joulujuhlissa käytiin laajasti medioissa. Suomen johtavat poliitikot kokoomuksen puheenjohtaja Jyrki Katainen etunenässä olivat vaatimassa, että kouluista ei saa poistaa kristillistä perinnettä. Kantaa ottivat myös kirkon piispat ja kirkollinen media.

On mielenkiintoista huomata, kuinka samanlaisin argumentein poliitikot ja kirkolliset toimijat lähestyvät tätä yhteiskunnallisesti kuumaa ja ennen kaikkia poliittista kysymystä. Esimerkkeinä retoriikan samankaltaisuudesta käyvät Jyrki Kataisen STT:lle 17.12. antama haastattelu ja Vantaan Laurin päätoimittajan Pauli Juuselan pääkirjoitus 23.12.

Lainaus Kataisen haastattelusta:

"Kataisen mielestä kouluilla on oikeus ja velvollisuus siirtää suomalaista kristillistä jouluperinnettä eteenpäin.

"Suvaitsevuus ei ole sitä, että omat perinteet lopetetaan kohteliaisuudesta muita perinteitä kohtaan. Ei kukaan tässä maailmassa näin toimi", ”

Vastaavasti Pauli Juusela toteaa asian seuraavin sanoin:

”Suvaitsevaisuus ei ole sitä, että enemmistöltä viedään oikeus perinteisiin. Myös monikulttuurisessa Suomessa, jossa on monia uskontoja ja paljon uskontokuntiin kuulumattomia, on oltava mahdollisuus viettää joulua niin kuin täällä on tehty satojen vuosien ajan.”

Niin kuin voimme huomata, on lainausten sisältö hyvin samankaltainen, vaikkakin ne on ilmaistu hiukan eri sanoin. Nyt sopiikin kysyä, kumpi noista lainauksista on poliittinen kannanotto, vai ovatko ne molemmat poliittisia kannanottoja?

On luonnollisesti selvää, että Kataisen kommentti on politiikkaa, onhan hän poliitikko. Juuselan kommentin tuomitseminen politiikaksi ei onnistu samoin perustein kuin Kataisen, koska Juusela ei tietääkseni ole poliitikko. Politiikkakeskusteluun tuo oman vaikeuden myös se seikka, että Juusela on kirkon ihmisiä. Klassisesti on ajateltu, että kirkon ihmiset eivät tee politiikkaa. Mutta onko käynyt niin, että Juusela on siirtynyt politiikan puolelle tuolla hyvin poliittissävytteisellä kommentillaan?

Mutta mitä on politiikka?

Politiikalle on olemassa laajoja ja suppeita määritelmiä, mutta ehkä yksi yleispätevä määritelmä voisi olla seuraava: Politiikka on toimintaa, jolla pyritään vaikuttamaan yhteiskunnan kehittymiseen, yleiseen mielipiteeseen tai lainsäädäntöön.

Tässä näkökulmassa Juuselan kommentti on aivan selvästi politiikkaa. Käsittääkseni Juuselan tarkoituksena oli lausunnolla vaikuttaa ainakin yleiseen mielipiteeseen niin, jotta se olisi suosiollinen uskonnollisen aineksen säilyttämiseen joulujuhlissa.

Toinen kysymys on se, voidaanko kirkollisia ja selvästi uskonnosta kumpuavia kommentteja pitää poliittisina. Yleensä on ajateltu, että puolueet ja niissä toimivat ihmiset tekevät politiikkaa. Jostain syystä ei ajatella, että myös uskonnot ja kirkot ja niissä toimivat ihmiset tekevät politiikkaa.

Kyllä uskonnoilla ja kirkolla on niiden arvomaailmasta nousevat yhteiskunnalliset tavoitteet ja päämäärät. Miksi uskontoja ja kirkkoja ei voisi kutsua poliittisiksi toimijoiksi, samoin, kuin puolueita? Suomen evankelisluterilaisen kirkon tavoitteena on kristillisyydestä nouseva yhteiskuntajärjestys ja se pyrkii ajamaan tätä tavoitetta julkisesti.

Kirkon poliittista toimintaa on ollut vaikea huomata silloin, kun uskonnon ja yhteiskunnan arvot ovat olleet valtauskonnon kanssa täysin yhtenevät. Tämä yhteneväisyys kirkon moraalin ja yhteiskunnan arvojen välillä murtui viimeistään parisuhdelain säätämiseen vuonna 2001. Kirkko ja uskovaiset vastustivat lakia erittäin kovaäänisesti. Kirkko on ottanut äänekkäästi kantaa myös mm. sunnuntaikauppaa vastaan.

Tietenkin on täysin oikeutettua, että kirkko vastustaa sellaisia lainmuutoksia, jotka ovat sen arvojen vastaisia. Mutta silloin tulisi ymmärtää, että kirkko tekee politiikkaa, eikä kannanotoille tulisi antaa sen enempää painoarvoa, kuin muille poliittisille mielipiteille. Kirkko ajaa omaa agendaansa ja sillä siisti!

Sopii tietenkin kysyä, miksi uskonnosta nousevien poliittisten kannanottojen arvostelu olisi yhtään sen kummempaa, kuin puhtaasti puoluepolitiikasta nousevat kannanotot. On myös hyvä miettiä, millainen on puhtaasti uskonnollinen kannanotto, eli sellainen kannanotto, jossa ei ole ollenkaan politiikkaa mukana? Kysymykseen vastaaminen on tärkeää, koska Suomessa on vielä voimassa eräs muinaismuistolaki, eli Jumalanpilkkalaki.

Pahimmassa tapauksessa käy niin, että uskontojen edustajat saavat laukoa vaikka kuinka räikeitä poliittisia kannanottoja uskonnon kaavun alta. Koska uskonnot eivät tietenkään pidä siitä, että heidän kannanottojaan arvostellaan, saattavat arvostelijat saada syytteen jumalanpilkasta. Vaikka arvostelijoiden tarkoitus olisi ollut osoittaa uskonnollisen toimijan kannanoton yhteiskunnallinen näkemys vääräksi, saattavat he saada tuomion uskonnollisin perustein.

Itse näkisin parhaimpana, että uskontoja ja kirkkoja pidettäisiin samanlaisina etujärjestöinä tai tuttavallisemmin lobbareina kuin EK, SAK tai veronmaksajien keskusjärjestö yms...

Lisää juttuja löytyy osoitteesta:
http://petrikarisma.net/