Keskustan tappio on Suomen voitto

Suomen tulevaisuuden kannalta on Keskustan vaalitappio huomattavasti tärkeämpi kuin perussuomalaisten voitto. Keskusta on vuosia tai tarkemmin sanoen vuosikymmeniä pumpannut rahaa tehottomaan ja turmiolliseen alue- ja maatalouspolitiikkaan. On mahdollista, että keskustan valtakausi päättyi näihin vaaleihin ja Mari Kiviniemi oli Suomen viimeinen keskustalainen pääministeri.

Keskusta on, vaikka se kovasti muuta yrittää, agraaripuolue. Tämä oli hyvin huomattavissa juuri käydyistä vaaleista. Keskusta sai yhden kansanedustajan Helsingistä. Uudeltamaalta ja Pirkanmaalta puolue sai kaksi kansanedustajaa kummastakin vaalipiiristä. Näissä vaalipiireissä oli jaossa 64 edustajapaikkaa. Keskustan viisi paikkaa ei tee puolueesta kovin urbaania.

Keskusta yritti luoda nahkansa liberaaliksi city-keskustaksi ja päästä kaupunkilaisten suosioon. Tämä ei onnistunut. Samalla keskustan vanhoilliset agraariäänestäjät antoivat rukkaset tälle cityhöpötykselle ja siirtyivät äänestämään perussuomalaisia.

Tämän vaalituloksen seurauksena keskustalla on kaksi mahdollista tulevaisuuden tietä. (1) Palata juurilleen ja tunnustaa puolueen agraariluonne. (2) Yrittää kovemmin päästä kaupunkien suosioon, silläkin uhalla, että vanhat äänestäjät hylkäävät sen kokonaan. Todennäköisesti kumpikaan tie ei johda pitkässä juoksussa yli 10 prosentin kannatukseen.

Teki Keskusta mitä tahansa, on hyvä huomata, että muissa Pohjoismaissa agraaripuolueiden kannatus on noin viisi prosenttia. Keskusta on pystynyt viivyttämään vääjäämätöntä, eli kaupungistumista tolkuttoman kalliilla aluepolitiikalla. Aluepolitiikka nielee Suomen budjetista vuosittain noin 8 - 10 miljardia euroa, tämä on viidennes koko valtion budjetista.

Suomessa kaupungistumisaste on vähän yli 60 prosenttia, kun se muissa pohjoismaissa on 80 ja 90 prosentin välissä. On vääjäämätöntä, että kaupungistumisasteen noustessa agraaripuolueen kannatus laskee, tämän Keskusta on halunnut estää aluepolitiikalla.

Keskusta tietää varsin hyvin pelin juonen. Kun sen ote vallasta kirpoaa, niin aluepolitiikkaa aletaan järkeistää. Tämä tarkoittaa mm. sitä, että etelän kasvukunnat saavat pitää kaikki alueen verotulot oman alueen kehittämiseen, eikä suurta osaa verotuloista tarvitse kärrätä pohjoiseen. Tämän ns. valtionosuusjärjestelmän purkaminen mahdollistaisi sen, että nykyisistä kasvukeskuksesta tulisi entistä tehokkaampia ja houkuttelevimpia kansainvälisessä kilpailussa. Tästä hyötyisi koko Suomi.

On tietenkin hyväksyttävä, että osa suomalaisista haluaa asua maauseudella. Tämän on vain tapahduttava näiden henkilöiden omilla rahoilla. Ei ole oikein, että osa porukasta haluaa erityiskohtelua ja muiden pitäisi maksaa siitä heille. Haja-asutus alueella asuminen on huomattavasti kalliimpaa, kuin taajamissa asuminen.

Uuden hallituksen tulisi pysäyttää Keskustan masinoima aluepolitiikka ja siirtyä urbanisoituvan Suomen tielle.

Lisää juttuja löytyy osoitteesta:
http://petrikarisma.net/

Puhelinmyyjät käyttävät vanhuksia hyväksi

Olen joutunut tämän vuoden aikana selvittämään ja perumaan sekä äitini, että anoppini virheellisiä lehtitilauksia. Kyse on ollut kolmesta eri kustantamosta ja yhteensä viidestä lehdestä. Kaikissa tapauksissa en voi tietenkään olla varma, ovatko iäkkäät äitini ja anoppini hyväksyneet lehtitilauksen jollain tavalla. Minkäänlaisia vahvistuskirjeitä lehtien tilaamisesta en kuitenkaan ole löytänyt yhdessäkään tapauksessa.

Viimeisimmässä tapauksessa äidilleni alkoi tulla maaliskuun lopulla uudelleen eräs lehti, jonka olin perunut jo kertaalleen tammikuun lopulla. Tammikuussa sovin lehden asiakaspalvelun kanssa, että äidiltäni tulleet tilaukset eivät mene läpi, vaikka joku puhelinjobbari puhuisi äitini ympäri tilaamaan lehden.

Huhtikuun alussa soitin uudesta tilauksesta lehden asiakaspalveluun ja selvitin, miten on mahdollista, että äidilleni tulee taas ko. lehti. Asiakaspalvelija totesi, että lehtimyyjä on ilmeisesti ollut turhan innokas. Äitini väittää, että kukaan lehtimyyjä ei ole soittanut tammikuun jälkeen. Eli onko puhelinmyyjä tilannut lehden äidilleni ilman äitini suostumusta? Eihän tämä nyt näin voi mennä. Kaikkien vanhusten omaiset eivät välttämättä voi olla kokoajan soittelemassa lehdille ja perumassa vääriä tilauksia.

On varsin kummallista, että lehtien puhelinmyynnin annetaan rehottaa näin valtoimenaan. Sähköpostissa tulevaan roskapostiin, eli spämmiin suhtaudutaan erittäin kielteisesti. Minkä takia yhtä häiritsevään ja väärinkäytökset mahdollistavaan puhelinmyyntiin, eli puhelinspämmiin ei puututa kovalla kädellä? Olisi hyvä, jos puhelinmyynti kohdistuisi vain niihin henkilöihin, jotka sitä ovat erikseen halunneet ja jätettäisiin muut rauhaan.

Julkaistu Aamulehti mielipide 9.4.2011

Konsensuspolitiikka tappaa keskustelun

Yle uutisoi tänään neuvotteluista suurten puolueiden välillä, jossa sovittaisiin, miten kouluruotsista keskustellaan vaalikampanjan aikana. Keskustan puoluesihteeri Timo Laaninen toivoo, että ruotsin asemasta ei tule vaalien suuri kysymys. Hän uskoo myös, että suurilla puolueilla säilyy kouluruotsikeskustelussa maltti.

Siis mitä, puolueet sopivat keskenään, mistä ja miten saa keskustella. Eikös tuollainen käytös ole demokratian halventamista?

Ottamatta sen enempää kantaa pakkoruotsiin, on pelättävissä, että puolueet ovat sopineen aikaisemmin, tai tulevat sopimaan, myös muista keskustelunrajoituksesta. Suomi on tabujen luvattu maa, jossa on sallittua puhua vain tarkkaan määrätyistä aiheista, tämä on kyllä tiedetty.

Tabuilla tarkoitan mm. seuraavia aiheita yleinen asevelvollisuus, maahanmuutto, valtionkirkon asema yhteiskunnassa, maaseudun asuttuna pitäminen, aluepolitiikka, Venäjä/Neuvostoliitto ja Nato.

Konsensuspolitiikka on ollut jo vuosia suurimpia ongelmia Suomessa. Suomessa pidetään päätöksenteossa hyväksyttävänä, jopa ihanteellisena, perusteluista ja keskustelusta kieltäytymistä. En yhtään ihmettele, miksi kansa ei ole kiinnostunut vaalista ja äänestysprosentti laskee vuosi vuodelta. Nyt kun keskustelunaiheetkin on etukäteen päätetty ja puolueet yksimielisiä asioista, niin on hyvä mennä vaaleihin.

Sopii tietenkin kysyä, mistä sitä oikein äänestetään?

Yle:n uutinen:
http://yle.fi/uutiset/talous_ja_politiikka/2011/01/hbl_keskusta_kaavailee_neuvottelua_kouluruotsista_2272405.html

Lisää juttuja löytyy osoitteesta:
http://petrikarisma.net/

Uskonto on politiikkaa!

Vuoden 2010 joulu todisti taas kerran, kuinka poliittinen asia uskonto on. Poliittinen väittely uskonnon asemasta koulujen joulujuhlissa alkoi tällä kertaa eduskunnasta Päivi Räsäsen aloitteesta.

Keskustelua uskonnon asemasta koulujen joulujuhlissa käytiin laajasti medioissa. Suomen johtavat poliitikot kokoomuksen puheenjohtaja Jyrki Katainen etunenässä olivat vaatimassa, että kouluista ei saa poistaa kristillistä perinnettä. Kantaa ottivat myös kirkon piispat ja kirkollinen media.

On mielenkiintoista huomata, kuinka samanlaisin argumentein poliitikot ja kirkolliset toimijat lähestyvät tätä yhteiskunnallisesti kuumaa ja ennen kaikkia poliittista kysymystä. Esimerkkeinä retoriikan samankaltaisuudesta käyvät Jyrki Kataisen STT:lle 17.12. antama haastattelu ja Vantaan Laurin päätoimittajan Pauli Juuselan pääkirjoitus 23.12.

Lainaus Kataisen haastattelusta:

"Kataisen mielestä kouluilla on oikeus ja velvollisuus siirtää suomalaista kristillistä jouluperinnettä eteenpäin.

"Suvaitsevuus ei ole sitä, että omat perinteet lopetetaan kohteliaisuudesta muita perinteitä kohtaan. Ei kukaan tässä maailmassa näin toimi", ”

Vastaavasti Pauli Juusela toteaa asian seuraavin sanoin:

”Suvaitsevaisuus ei ole sitä, että enemmistöltä viedään oikeus perinteisiin. Myös monikulttuurisessa Suomessa, jossa on monia uskontoja ja paljon uskontokuntiin kuulumattomia, on oltava mahdollisuus viettää joulua niin kuin täällä on tehty satojen vuosien ajan.”

Niin kuin voimme huomata, on lainausten sisältö hyvin samankaltainen, vaikkakin ne on ilmaistu hiukan eri sanoin. Nyt sopiikin kysyä, kumpi noista lainauksista on poliittinen kannanotto, vai ovatko ne molemmat poliittisia kannanottoja?

On luonnollisesti selvää, että Kataisen kommentti on politiikkaa, onhan hän poliitikko. Juuselan kommentin tuomitseminen politiikaksi ei onnistu samoin perustein kuin Kataisen, koska Juusela ei tietääkseni ole poliitikko. Politiikkakeskusteluun tuo oman vaikeuden myös se seikka, että Juusela on kirkon ihmisiä. Klassisesti on ajateltu, että kirkon ihmiset eivät tee politiikkaa. Mutta onko käynyt niin, että Juusela on siirtynyt politiikan puolelle tuolla hyvin poliittissävytteisellä kommentillaan?

Mutta mitä on politiikka?

Politiikalle on olemassa laajoja ja suppeita määritelmiä, mutta ehkä yksi yleispätevä määritelmä voisi olla seuraava: Politiikka on toimintaa, jolla pyritään vaikuttamaan yhteiskunnan kehittymiseen, yleiseen mielipiteeseen tai lainsäädäntöön.

Tässä näkökulmassa Juuselan kommentti on aivan selvästi politiikkaa. Käsittääkseni Juuselan tarkoituksena oli lausunnolla vaikuttaa ainakin yleiseen mielipiteeseen niin, jotta se olisi suosiollinen uskonnollisen aineksen säilyttämiseen joulujuhlissa.

Toinen kysymys on se, voidaanko kirkollisia ja selvästi uskonnosta kumpuavia kommentteja pitää poliittisina. Yleensä on ajateltu, että puolueet ja niissä toimivat ihmiset tekevät politiikkaa. Jostain syystä ei ajatella, että myös uskonnot ja kirkot ja niissä toimivat ihmiset tekevät politiikkaa.

Kyllä uskonnoilla ja kirkolla on niiden arvomaailmasta nousevat yhteiskunnalliset tavoitteet ja päämäärät. Miksi uskontoja ja kirkkoja ei voisi kutsua poliittisiksi toimijoiksi, samoin, kuin puolueita? Suomen evankelisluterilaisen kirkon tavoitteena on kristillisyydestä nouseva yhteiskuntajärjestys ja se pyrkii ajamaan tätä tavoitetta julkisesti.

Kirkon poliittista toimintaa on ollut vaikea huomata silloin, kun uskonnon ja yhteiskunnan arvot ovat olleet valtauskonnon kanssa täysin yhtenevät. Tämä yhteneväisyys kirkon moraalin ja yhteiskunnan arvojen välillä murtui viimeistään parisuhdelain säätämiseen vuonna 2001. Kirkko ja uskovaiset vastustivat lakia erittäin kovaäänisesti. Kirkko on ottanut äänekkäästi kantaa myös mm. sunnuntaikauppaa vastaan.

Tietenkin on täysin oikeutettua, että kirkko vastustaa sellaisia lainmuutoksia, jotka ovat sen arvojen vastaisia. Mutta silloin tulisi ymmärtää, että kirkko tekee politiikkaa, eikä kannanotoille tulisi antaa sen enempää painoarvoa, kuin muille poliittisille mielipiteille. Kirkko ajaa omaa agendaansa ja sillä siisti!

Sopii tietenkin kysyä, miksi uskonnosta nousevien poliittisten kannanottojen arvostelu olisi yhtään sen kummempaa, kuin puhtaasti puoluepolitiikasta nousevat kannanotot. On myös hyvä miettiä, millainen on puhtaasti uskonnollinen kannanotto, eli sellainen kannanotto, jossa ei ole ollenkaan politiikkaa mukana? Kysymykseen vastaaminen on tärkeää, koska Suomessa on vielä voimassa eräs muinaismuistolaki, eli Jumalanpilkkalaki.

Pahimmassa tapauksessa käy niin, että uskontojen edustajat saavat laukoa vaikka kuinka räikeitä poliittisia kannanottoja uskonnon kaavun alta. Koska uskonnot eivät tietenkään pidä siitä, että heidän kannanottojaan arvostellaan, saattavat arvostelijat saada syytteen jumalanpilkasta. Vaikka arvostelijoiden tarkoitus olisi ollut osoittaa uskonnollisen toimijan kannanoton yhteiskunnallinen näkemys vääräksi, saattavat he saada tuomion uskonnollisin perustein.

Itse näkisin parhaimpana, että uskontoja ja kirkkoja pidettäisiin samanlaisina etujärjestöinä tai tuttavallisemmin lobbareina kuin EK, SAK tai veronmaksajien keskusjärjestö yms...

Lisää juttuja löytyy osoitteesta:
http://petrikarisma.net/